torstai 5. elokuuta 2010

Uusi blogi

Uusi blogi (con limon y sal)  löytyy nyt osoitteesta http://carlosmaassa.vuodatus.net/ . Kysykää salasana multa!!!

tiistai 27. heinäkuuta 2010

mitä muuta kuin tacoja ja tequilaa..






1. Las estacas ja reilu 20-viikkoinen massu

2. Karaoke-baarissa

3. Chrisin syndet

4. Las estacas

5. Juomaherkkuni vichyä con limon y sal


On tullut joka puolelta huomattelua tästä mun niin ahkerasta kirjoittamisesta. Koneella kyllä on muutamia aloitettuja tekstejä, mutta eivät sitten ikinä päätyneet tänne asti.

Nyt on siis jo vaihtovuosi hurahtanut ohi ja olen jo Suomessa. Hetken tällä kertaa, elokuussa on lento takaisin.. Niinkin jännästi kävi, että masussa potkii nyt pikkuruinen suomalaismeksikolainen ihmisen alku. Aivan superonnellinen käänne vaihtovuodelle (joskaan ei välttämättä kuulu niihin normaalimpiin vaihtarikokemuksiin). Ja joskin sillä on myös supersurullinen kääntöpuoli; nyt sitten joutuu sekä itse, että läheiset ihmiset ikävöimään enemmän ja vähemmän; luultavammin enemmän.

Tulevaisuudesta en juuri ole tietoinen, onneksi nyt on aikaa miettiä ja hetkeksi ihan luvan kanssa pehmittää aivonsa lähinnä beibin hoitoon. Tämä tapaus antaa syyn olla poissaolevana extra aikaa tuolta yliopistoltakin.


Tulevan vauvan isän onnea on vaikee sanoin kuvailla, ei meinaa enää pysyä nahoissaan :) Tämä Suomilomailu tietenkin aiheuttaa kauheasti huolta ja ikävää. Pitää huolellisesti päivittää lähes joka päivän eteneminen tuohon masuun liittyen. Renen intoa (myöskään huolta) ei yhtään vähennä, että oli juuri synnytysosastolla harjoittelussa ja tällä hetkellä pediatriassa.. 

 

Varsinaisesti vaihtovuoden sisältö ei kuitenkaan vaihtunut. Tai ehkä olisin pari reissua tehnyt enemmän (guatemalassa olin ajatellut käydä, mutta täytynee siirtää tuota reissua) ja muutama alkoholiannoskin olisi tullut nautittua enemmän siinä kevään puolella, mutta siinäpä se. Baarissa ja bileissä käyminen ei oikeastaan vähentynyt, karpalomehulla ja vichyllä seuraava päiväkään ei ole yhtään hukkaan heitetty :D


 Jos muuten Suomessa tuntuu, että kaikki kaverit on syntyneet keväällä näin on myös Meksikossa, ei mennyt kovin montaa päivää, ettei olisi ollut jotain syndekemuja jossakin. Tuosta edellisestä blogitekstistä näkyy tuo traditio, että survotaan naama kakkuun. Yhtään murtunutta nenää tai haljennutta hammasta en kyllä ollut enää todistamassa tästä määrästä huolimatta; pari tällaista tapausta sattui kuitenkin vuoden aikana ;)

 

Jossain vaiheessa tuntui, että eipä arkipävän elämässä paljon eroa ole, asui sitten täällä tai siellä.

Kaikkeen tottuu. Niistä aikasemmista ei tänne päätyneistä blogiteksteistä poimin jotain:

Aamulla kun lähdin ”töihin” naapurin kalkkunat ja mitkälie muut lintuset raakuu kurkku suorana. Toiselta puolelta jokea kuuluu lampaiden määkyminen. Kävelin terveyskeskuksen ohi, jonka piha oli jo täynnä etenkin vanhempia lastensa kanssa. Odotushuone ei ihan kaikille riitä, mahtaako sellaista siellä olla. Ulkopuolella on kojut täynntä aamupalaa, tacoja, quesadilloja jne. Taxikuskit huutelevat mua kyytiinsä, muutama muukin ohiajava auto. Kaksikaistainen tie muuttuu kolmikaistaiseksi kun kaikki haluaa päästä yhtäaikaa liikkeelle. Koululle minne olen menossa ottamaan valokuvia alakoululaisista on tiukka nousu ja hiki tulee jo pintaan, vaikka aamut muka on jo vähäsen raikkaampia iltasateiden alettua... Joku myy tien laidassa pieniä oranssiksi, keltaiseksi ja vihreäksi värjättyjä tipuja. 15 pesoa kipale.

 

Yhtenä aamuna ajattelin mennä aikaisin ostoskeskukseen, jotta välttyisi autossa pahimmalta kuumuudelta (+55 oon mitannut). Eihän tietenkään oikeen mikään kauppa vielä ollut auki ysin aikaan, 11-12 on se normaali aukeamisaika, arkipäivänä siis, laiskimukset. Ostin starbucksista tavallisen kahvin (voisi olettaa, että edes siellä olisi jonkun makuista kahvia...) joka tietenkin maisui lähinnä keitetyltä vedeltä. Yhtään ihmettele enää miksi mexicolaiset käyttää niin paljon sokeria  tai kanelia yms kahvissa, pitäähän siihen jostain saada makua. Tällä hetkellä tosin vahva kahvi saakin vaan närästyksen aikaan, mutta on se silti parempaa :) Keskelle ostoskeskusta oli pystytetty futiskatsomo mm-kisoihin ja sopivasti sain sitten ajan kulumaan Portugalin peliä katsellessa; ainoa naispuolinen olin kyllä siinä katsomossa ja niin kun kaikkialla sain kovasti huomiota osakseni.

Pelin jälkeen pääsin vihdoin kauppaan, myyjä kiikutti kaikki valitsemani vaatteet sovituskoppiin ja etsi sopivia kokoja. Valinnanvaikeus tuli sovituskopissa ja myyjä sitten pohti kanssani mitkä vaatekappeleet kannattaa ostaa, kun kaikkia en voinut. Ja pohtiminen kesti kauan, ei ole kyse halvimmasta liikkeestä. Aluksi tämmöinen ylenmääräinen avuliaisuus häiritsi kovasti. Eipä enää. Lähtiessä kävin vielä ostamassa kanasalaatin mukaan, kurkkaan, että on tuore ja hyvännäköinen; kanaa on mielestäni säälittävän vähän ja pyysin lisää. Työntekijä pahoitteli ja lappoi lisää polloa. Tätä ei tulisi mieleen tehdä Suomessa..

Niin, että onhan niitä eroja ihan joka asiassa ja lähes joka hetki, mutta tosiaan, kaikkeen tottuu.


Ei tarkoita, että kaikki mihin tottuu olisi niin mukavaa. Suomeen tullessa oli hassu, että pystyin kävelemään yksin jopa yöllä pelkäämättä. Ja täällä pääsee kävelemään ilman, että autoja on joka puolella ja ei tarvi syynätä jalkoihinsa koko ajan kompastumisvaarassa, ei ole asfaltissa ryppyjä. Sateella  täällä on mahdollista mennä ulos olematta saman tien uitetun koiran näköinen, vesi ei piiskaa joka puolelta ämpärikaupalla.

Kaupastakin saa kaikenlaista tuttua ja terveellistä ruokaa.

Ihmiset Suomessa kyllä tuntuu nyt kovin epäkohtelialta. Tuntuu hassulta kun ei useimmiten edes halita kun nähdään/hyvästellään. Kun lähtee isosta porukasta ei tarvitse kiertää halimassa ja pussailemassa kaikkien luona vaan riittää, että sanoo moro. Tämä on kyllä kovin kätevää, jos sattuu olemaan kiire ;) Baarissa joutuu jonottamaan tiskille; ei tietoakaan, että saapuessa ohjataan porukka pöytään ja ravataan koko ajan kysymässä lisäjuomia. Kaupassa kun kävin tänne tultuani sanoin automaattisesti ”hyvää päivänjatkoa” ja kyllä yllätyin kuinka typerältä kuulostin :D Yleisillä paikoilla ihmiset näyttää mököttävän. No eipä nämä itselle kummoisilta asiolta tunnu, mutta voin vaan kuvitella minkälaisen kulttuurishokin meksikolainen kokee tänne tullessaan. Ihme, että suomalaisia pidetään vähän juntteina ja epäystävällisinä... Täytyy kyllä jotenkin prepata, että ei se sitä ole, me nyt vaan käyttäydytään erilailla, ei meidän tarkoitus ole olla epäkohteliata. Mutta kyllä saattaa olla aikamoinen järkytys tuo palvelu ravintoloissa, kaupoissa ja baareissa ja myös ihmisten tapaaminen.

 

Blogin nimi aika osuva näin jälkeenpäin ajatellen. Sitä miettiessä en oikeen tiennyt mitä tuo tacon ja tequilan perään lisäisin, hyvä etten lähtenyt veikkaamaan mikä tuo mucho mas mahtaisi olla.. Pitihän niille puukkohippasille ja onnettomuudelle joku onnellinen vähän suurempi tapahtuma olla vastapainoksi!

 

Tietenkin (ainakin toivottavasti..) perhe ja kavereita haluaa tietää miten mun ja tämän tulevan suomalais-mexicaanon elämä lähtee alkuun, joten ajattelinkin avata uuden blogin, jota sitten kirjoittelen (toivottavasti) vähän ahkerammin ja henkilökohtasemmin, ettei sitten tarvi kaikille erikseen lähetällä sähköpostitarinoita. Saattaisivat jäädä aika vähiin per nenukka. Siihen jakelen salasanaa, kyselkää kaikki kiinnostuneet!!! (tiettyjen henkilöiden kohdalla tietenkin loukkaannun verisesti, jos ei kyselyitä kuulu, tämä on uhkaus)  (:  Niin, haluun vähän yksityiskohtasemmin kirjotella ja en kaikille suomenlukutaitoisille halua kuitenkaan elämääni jakaa, joten päätin siis suojata blogin salasanalla. Alotan jo vissiin kirjottelemaan siitä, kuinka jänskättää lennellä ympäri maailmaa tän pallovatsan kanssa..

 

Niin ja jos kenellä tahansa on jotain kysyttävää meksikosta, kielen oppimisesta, vaihdosta jne  jne niin saa mun s-posti osoitteeseen lähetellä kysymyksiä kirsikka__@hotmail.com (huom 2 alaviivaa)

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Vieraita Suomesta


















Huuuh, kevät on tosiaan tullut! (yksi päivä taivaan täytti pääskyset, ovat kevään merkki) Ja on meinaan kuuma, ja huhti- ja toukokuu on kuumimpia kuukausia sanovat. Jotenkin tuntuu hassulta, että kevät on se kuumin ja kuivin aika.. Kesän lopulla/syksyllä, miten sen nämä nyt sitten luokitteleekin on taas vihreintä aikaa kun alkaa ne iltasateet. Itehän itsesasiassa tulin tänne just sillon, heinäkuussa. Nyt kyllä kaipaan sitä vihreyttä ja raikkautta sateiden jälkeen! Tai enemmän kyllä kaipaan ja  Suomen kevään ja kesän vihreyttä ja raikkautta!!!


Äiti tuossa piipahti vierailulla vähän reilu pari viikkoa. Esittelin tätä tämänhetkistä kotikaupunkia, maistettiin mun lempitacoja, micheladoja, pozolea, kielitacoja (aivot jäi sitten maistamatta, vaikka Rene kyllä yritti kohteliaasti tarjota :) ) Taxcossa käytiin ja ihan hieman tarttui taas koruja mukaan, kiitos äiti! Myös Guerreron rannikolla tehtiin muutaman päivän retki, hotelli oli Playa Venturassa ja lisäks käytiin ajelelemassa Ometepecin kaupungissa ja lähellä olevalla rannalla . Vähän sitä tietenkin muuttui punaiseksi, mullakin naama helotti nätisti ekan päivän jälkeen. Ajamisesta sen sijaan sain taxikuski käsivarren ja reiteen komeen rajan sortseista (mikä sitten on ja pysyy). Rannalla äiti myös tutustui alacraniin eli skorpioniin (escorpión ja alacrán on vähän kai kooltaan ja myrkyltään erilaisia). Meinattiin siis joutua lähteen yötä vasten ajamaan takasin ”mä en täällä nuku yhtäkään yötä, jos tuo tulee meijan huoneeseen!!!” No sitten hotellin työntekijä tuli tappamaan öttiksen joka ehti pakenemaan naapurihuoneeseen. Itse en oikeen löytänyt mitään sopivaa murhavälinettä; ja seuraavalle reissulle tulee mukaan kyllä myrkkyspray!


Temazcalissa ja kokovartalohieronnassa käytiin. Pienien mahaepävakauksien ja tämän jälkeisen ravinnottomuuden takia äiti ei ikävä kyllä kestänyt koko Temazcal-sessioo ja täytyy kyllä miettää, että mexicolaiset voisivat hyvinkin voittaa suomalaiset saunojat. Niin siis Temazcal on prehispanic ”sauna”, jossa todella  oli kuuma! Aattelin,  että se on semmonen perinteinen kosteanlämmin höyryhuone, mitä ihmiset tapaavat kutsua saunaksi Suomen ulkopuolella. Oli jopa vihta! (tosin ei koivusta ;( )


Mitäs muuta, niin käytiin järven rannallakin. Maksettiin clubiin sisään, että päästiin järven rantaan uimaan uima-altaaseen ;) Löytyy paljon aktiviteetteja, vesihiihtoo, riippuliitoo, vesiskoottereita jnejne. Sisäänpääsymaksulla sai lähes sitä vastaavan määrän lipukkeita kulutettavaksi ruokaan ja juomaan. Ja oli kyllä taas niin herkullsia katkarapuja avocadoilla; noista katkaravuista on kyllä tullut lähes mun lempiruoka lähes missä tahansa muodossta, katkarapucoktail (”kylmä keitto” sisältää kaikenlaista muutakin merenelävää, joten edelleen mielummin syön tämän niin, etten suotta kauheesti katsele sisältöä..), katkarapuquesadillat, -tacot, al mojo de ajo, al diablo, salaatissa, sushissa, grillattuna, paneerattuna, pastassa... ja kun niitä saa vielä lähes joka muodossa joka paikasta ja halvalla. Ei oikein voita ne mitä oon pihinä Suomessa ostanut pakkasesta, säälittävän kokosiakin ovat.

Oih, äiti toi ruisleipää :P En muistanut kuin hyvää se oikeesti on.

Suomesta oon kyllä alkanut ikävöimään monia asiota. Yksi päivä kuvailin millanen on Suomen kesää ja kyllä tuli hullu halu päästä sinne, onneksi vielä ei ole kesä siellä! Kaipaan kesää vaikka se olisi sateinenkin, siellä sentään pysytyy menemään ulos sateella (useimmiten), täällä kun sitä (useimmiten) tulee hiukan voimakkaammin! Valosat yöt, kaikki tapahtumat, grillimakkara, sauna, festarit... Itseasiassa aloin myös ikävöimään syksyä, vaikka normaalisti siitä en niin kovin diggaa...Kadulla näin paljon orvokkeja ja tuli kova ikävä mummua! Oliveria voisin nyt silittää vaikka ikuiduuden! Haluisin käydä suomalaisessa supermarketissa, sieltä löytyy kaikki mitä haluan (syödä). Ja Hevalin rullakebu, voiko joko lähettää jonain superpikalähetyksenä :P Ja haluan suolikselle lenkille, en auringonpaahteiselle kentälle tai kadulle.. Ja mikä voittaa kiltakahvin ja välillä voisi bilettää taas teekkarimeinigillä. Haluun nähdä kaikki kaverit!!! Mutta onneksi tämä ikävä on kestettävissä, ei se Suomi niin kaukana ole ;)


Nyt on kohtuullisen levotonta, uutiset täynnä vaikka mitä juttuja. Mitenkäs muuhun kun huumeisiin liittyen. Mutta kovin on jännä se, että käyttäjiin tai myyjiin en oo sitten törmännyt ja yleisesti ottaen mexicolaiset suhtautuu huumeisiin aika jyrkästi. Ja missä muualla ongelmat olisi suurimmat kun USAn rajalla. Monet kaupungit siellä autioituu, kun väkivallan takia siellä ei enää yksinkertasesti voi asua. Niin no titenkin tunnen vaan ihmsiä, joista suurin osa opiskelee yliopistossa ja tietystä syistä en liiku alueilla, missä näihin käyttäjiin ja myyjin ehkä törmäisin..Mutta siis miten sen nyt sanois, ”normaalielämssä” jos on kohtuulliset tulot ei huumeisiin törmää. Euroopassa huomattavasti helpommin. Cuernavacassakin taas tapahtui, hyvin julkiselta sillalta läheltä suurta kauppakeskusta löytyi kaksi hirtettyä nuorta aikaisin aamulla. Ja läheltä löytyi viesti tietenkin narcoilta...

 

Noora ja Henkka on nyt täällä, tai nyt ovat Chiapasissa Heikin tykönä. Me käytiin niiden kanssa muutaman päivän reissussa Huatulcossa ja piti itseasiassa jatkaa Chiapasiin, muttta mulle tuli yllättäen kouluhomma joten jouduttiin palaan paljon aikasemmin.  Ajomatka kyllä sieltäkin oli jo ihan riittävän pitkä, että jos sitten Chiapasiin menisi kun menee niin lentokoneella tai ees ilmastoidulla autolla! Huatulco oli vähän erilainen ranta, missä oon aikasemmin käynyt. Tai oli se itse kylä tai jopa pieni kaupunki ja sitten monta pikkusta rantaa. Halpoja hotelleja ei ite rannoilta löytynyt eikä ihan sitä hintaluokkaa mistään, mitä ajattelin, mutta kyllä nyt 10e yö päästiin kuitenkin. Yhdellä rannalla päästiin snorklaileen, oli ihan kohtuullisen kokonen riutta ja paljon fisukoita. Yksi rauskukin nähtiin, Rene yritti sukeltaa lähemmäs, mutta katsoi kuulemma niin julmasti suoraan silmiin, että piti palata äkkiä pinnalle. Oli muutamia väkivaltasempia ne isommat fisut, näykkivät jos meni niiden sekaan uimaan. Mutta paljon oli värikkäitä kilttejä pikkukaloja :)

 

Synttäritkin oli tuossa, hui oon jo vanha! Laulettiin Mañanitas, painettiin naama kakkuun, söin itse valitsemani synttäriaterian: lohta ja keitettyjä perunoita :) Ja illalla tietenkin antroon kavereiden kanssa.

 

On taas jo tällä viikolla kolmannet eli vikat parcialit, tämä lukukausi meni kyllä vielä nopeammin kun edellinen! Liian nopeesti...





sunnuntai 28. helmikuuta 2010

¿En que puedo servirle señorita?




1. Terveysaamupala

3. Festival en Tepoztlán

Pakko vielä pikkasen hehkuttaa tätä meijan kämppää, istun opiskelees sohvalla olkkarissa, jossa siis yksi seinä kokonaan lasia, maiseman on mahtava, Cuernavacan (tai oikeestaan Temixcon, Brugosin, Xochitepecin alueen...) valomeri levittäytyy joka puolelle :P

 

Eilen sain autoni vihdoin käytettyä mekaanikolla, kulutti reippaasti bensaa ja öljyä tiputtelee... han yksin menin tyttönä (sekin jo mexicossa) ja vielä ulkomaalaisena mekaanikolle ja selitin kaikki, mitä auto temppuilee.. Oli kyllä tosi yhtävällinen tämä mekaanikko ja teki kirjallisen selityksen kaikesta mitä aikoo  tehä ja mitä mun pitää ostaa, että voin kiikuttaa sen Renelle katottavaksi. Tämän halusin  ihan varmuudeksi, voi meinaan etenkin tämän ulkomaalainen ja tyttö yhdistelmään törmätessään hippasen nostaa hintaa ja keksiä vähän extravikoja... Osia piti jonkin verta ostaa ite, mutta tuo päivän työskentely makso huimat n.25 euroo..

 

Siitä tuli mieleen , että kävin myös pistään vihdoin tuon prosessin alkuun (2 viikkoa sitten), että auto tulee mun nimiin (se on tässä kuussa 100% alennuksella, joten siksi oon oottanut). Hippasen sekin epäilytti tehä yksin, mutta sielläkin kaikki oli ihan superystävällisiä; yksi señor neuvoi mihin päin sitä valtavaa "toimistoa" piti mennä (varsinainen paikka tollasille asioille, ulkona katoksessa vähän niinkun tacokojuja ja siellä sitten käsiteltiin tärkeitä papereita). Toinen antoi mulle nipun lappuja täytettävksi ja kolmas auttoi sitten täyttämään ne, kun silmät pyöreinä niitä hekten ensin tuijottelin. Sitten taas yksi señor selitti huolella miten prosessi etenee ja piti viel ottaa kopiot autoverokuitesta jotka lähetettiin mexicoon tutkittavaksi.. Viikon parin päästä meen uudestaan kun ovat tutkineet, että muutaman vuoden autoverojen  maksu oon varsmasti suoritettu. Tietenkin multa puuttuu edellisen omistajan ID, joka pitäisi olla. Alkuperäisessä myyntikirjassa on vaan yksi nimi; tehtiin erillinen myyntikirja naisen kanssa, joka mulle auton myi, jottei alkuperäiseen paperiin tulisi turhan montaa omistajaa ja mun oisi helpompi sit myyä se :) No nyt tämä Id kuitenkin jostain syystä puuttuu (epäilys että sen oon hukannut, muistan sen nähneeni), mutta yritän selvitä pienellä ”mordidalla”, ihan jo 50 pesolla kannattaa kauniisti kysyä, haittaako jos sitä ID:tä nyt ei löydy, mitenkään tämä korruptio taas tule esiin... Jos ei auta niin sitten lappuseen voi kirjottaa kenen tahansa nimen, joka mulle muka on myynyt auton ja kopsu hänen ID:sta. Että näin taas rehellistä toimintaa. Eilen menin kyseleen oisko veromaksut jo tutkittu, no eipä tietenkään näin nopeesti ;) Mutta kaikki muistivat mut siellä! Señor joka ohjailee ihmiset oikeelle kojulle kyselin ihmeissään eikö mun paperit ole vielä valmiit ”siitähän on jo 15 päivää kun kävit”. Tosissaan taitaa käydä ulkomaalaisia nuoria naisia siellä usein ;) Katotaan jos vaikka ens viikolla....

 

Yksi viikonloppu Chrisin isä kutsui sen ja Anan illallistaan hienoon ravinteliin ja tietenkin Renen kanssa lähdettiin mukaan (ilmasta kallista ruokaa hei ;) ). Ja oli kyllä ihan mahtavaa ruokaa, muutama 800 gramman pihvi tilattiin pöytään, ja tietenkin ruokajuomat, jälkkärit ja kaikki. Kysyivät vielä Chrisin vanhemmat mitä suomalaiset yleensä päättävät juhlaillallisen ja sitten pitikin ottaa vielä kahvit ja konjakit... Vähän kyllä tuntuu suomalaiselle nololta olla maksamatta mitään... Tai kun oon huono tapa edes tarjoutua maksamaan. Kaunis kiitos kun on se oikea tapa :)

Hih, tuli tehtyä taas lupaus, että valmistan itämaista ruokaa Chrisin vanhemmille.. Täytyy katsoa jääkö meksikolaiseksi tyhjäksi lupaukseksi, täältä kun ei julmetusti löydy noita mausteita ja jasmini- tai basmatiriisikin on jäänyt vaan haaveeksi.

Renen isä odottelee edelleen mun suomalaista ruokaa ja äiti pullia ja Rene omenapiirakkaa :D Mutta meidän lukaalissa ei ole uunia! Vaan hella, kumma juttu, keittiö on kuitenkin tilava kun mikä, on kyllä jossain asiossa tosiaan ollut vaan varsinainen sisustussuunnittelija tämä talon omistaja... Tämähän on vaan tekosyy, koska itämainen ruoka tietenkin onnistuu ilman uunia ja muut voin tehä Renen kotona.. Aikaahan myöskään ei ole, koska koulua on 12 tuntia viikossa :D

 

Ystävänpäivä oli täällä yllättäen vähän isompi juttu kun Suomessa. Sain karkkia, leivonnaisia ja ruusuja koulussa mexicolaisilta kavereilta; koulu oli täynnä kojuja, missä myytiin vaikka mitä härpää. Ja mun ystävänpäivälaja OLI iso nalle, jolla oli aivan valtava säkki mun lemppari suklaita. MUTTA Renen sisko (26v) varasti sen (ennen kun Rene siis ehti antaa sen mulle) ja antoi poikaystävälleen! Olin kyllä syvästi loukkaantunut L Mentiin koko päiväksi yksille festivaaleille Tepoztlaniin, oli huimasti ihmisiä, tanssia, ruokaa... Huippu päivä! Ja illalla ravinteliin tietenkin syömään.

 

Nyt oon tosissaan urheillut hiki roiskuen pari kertaa päivässä kun niin välillä tikistää vaatteet :D Mutta ei auta, ehkä tarvisi luopua myös muutamista iltatacoista, leivonnaisista ja näistä ”terveellisistä” aamupaloista. Ehkä paras olla tyytyväinen tässä meksikolaistuneessa vartalossaan ;)

tiistai 9. helmikuuta 2010

Arkea






1. Meitin bileistä

2.  Mun huone

3. Näköalat meijan kerroksesta

4. Olohuone


Ekat bileet oli jo meijan kattoterassilla, noin 50 henkeä oli yhteensä, ja vielä vaikutti tyhjältä. Tavoite seuraava on pitää sellaset bileet, että teranki täyttyy :) Oli taas muutama rikkaampi henkeytymä juhlissä, kun kotiin tullessa (tultiin salsatunnilta kun pirskeet oli jo käynnissä) portilla seisoi pari uhkaavan näköistä heppua, nyt jo olen oppinut, että ovat henkivartioita eikä mun tarvii pelätä niitä :D

 

 Huomaa, että täälläkin vielä on talvi. Säät ei ihan ole suosineet paria viime viikkoa. Ja jotkut, jotka sueraa uutisia varmaan on huomanneet, että tulvaa pukkaa jossain päin Méxicoo. Täällä ikuisen kevää kaupungissa säästä ollaan kärsitty siinä mielessä, että piti pari viikonloppua sitten pitää allasbileet, mutta yllättäen taivas veti pilveen ja vähän viileetä ja sadettakin oli. Luulin, että se oli hetkellinen häiriö, koska jo maanantaina aurinko suvaitsi lämmittää koulun pihaa mukavasti, mutta tiistaina alko taas huononemaan ja kesti torstaihin asti. Ja torstai olikin aivan kamala (tämän kaupungin näkökulmasta. Vettä tuli koko päivän ihan riittävästi (semmonen normi suomalainen sateinen syyspäivä). Kaikki paikalliset oli ihan järkkyttyneitä mitä on tapahtumssa kun tähän aikaan vuodesta on tällasta. Sopivasti viikonlopuksi sää normailisoitui ja sai vihdoin nauttia allasbileistä :P

 

Viikonloppuna Galeriaksessa (kauppakeskus) käytiin kattoos ihanaa boxerin pentua :) Pennut on eläinkaupassa ”terraarioissa” ja sitten, jos jostakin pennusta kiinnostunut, mennään pennun kanssa ”tutustumiskoppiin” :D Huoneen ovella on antibakteerista geeliä, luultiin, että se oli tarkoitettu koiran jälkeen, mutta ei, sitä piti hieroa käsiin ennen koiraan koskemista :) Ei toisaalta hassumpi markkinointitapa, koirarakkaille ihmiselle kuten mä kun voi käydä niin, että kun vähän aikaa leikkii ja silittelee haukkua, haluaa ottaa sen mukaansa eikä palauttaa pieneen ”terraarioon”. Tämä bokseritypykkä oli kuitenkin kovin kovin rauhallinen (liian), eikä Rene oikeen innostunut siitä.  Muutaman tunnin päivässä kuulemma viettävät näissä terraariossa L

 

Hehee, sain muuten ekan parkkisakkoni Méxicossa, ei näköjään toimi ihan aina noi hätävilkutkaan :D Okei, paikka oli keskellä zocaloa, missä kulkee pirusti autoja, mutta tarvi vaan äkkiä nostaa rahaa ja en jaksanut alkaa ruveta ettiin parkkialuetta. Ensin aattelin, että mikähän mahtaa olla käytäntö, onko ihan pakko maksaa kunnes huomasin, että puuttuu rekisterikilpi. Eipä täällä muuten varmaan porukka maksaisikaan :) Ripsakkana tyttönä sain vielä 50% alennuksen, kun kipitin maksamaan sakon 5 päivän sisällä.

 

Pääsin vihdoin täälläkin kasvohoitoon, ei ollut ihan niin luksus kun oli San Franciscossa, mutta olipahan hippasen halvempi !!(noin neljä kertaa..) Paikka oli hotelli/spa ja se kyllä vaikutti aika luksukselta, palvelu oli mahtava siitä asti kun ajoin ryttääntyneen pikku pointerini portin eteen (muut oli vähän kalliimmilla autoilla liikkeellä.. ;) ) Mahtavat puutarhat ja uima-altaat ja melkosen herkullisen näkönen aamupalabuffet.

 

Tällä viikkoo on taas kokeita, ei kamalan vaikeita onneksi, espanjasta pari suullista ja kirjallinen ja sitten jotain tuta-hässäkkää (siis talouskursseja). Yksi suullinen koe oli jo ja ihan hienosti meni, vähän voisin nyt ruveta panostaan sanaston laajentamiseen, laiskottaa vaan kovasti kun hyvin jo pärjää ilmankin, mutta olisi se tietty ihan viksua oppia vähän värikkäämpää ilmasua.

 

Voi taas Méxicossa joku asia kestää! Internettiä ruvettiin hankkiin tossa joku kolme viikkoo sitten, mutta vielä ei olleet edes selvittäneet onko mahollista vai tarvitaanko modeemit. Ja Tecillä KAIKKI koulujutut on tehtävä internetissä tai ainakin lähetettävä internetin kautta... Näitä kolmannen maailman ristiriitoja.. Edelleen siis vietän noin puolet ajasta Renen kotona. Internetin lisäksi seura ja ruoka on ihan hyviä bonuksia. Ja olenhan myös tullut laiskaksi!! Meillä ei toimi oikeen kunnolla kuivuri vaatteille ja tilaa ei ihan kauheesti ole laittaa kuivuun kolmen tytön vaatteita ja pyyhkeitä (enemmän kyseessä kuitenkin se laiskuus laittaa ne kuivuun), joten kiikutan pyykkini Reneen kotiin, etuna on myös, että vaatteet, jotka vaatii silitystä myös silittyvät siellä =) Ja siis doñallehan maksetaan tästä kaikesta mikis tehdä itse.. Älkää sanoko mitään...

 

No onpa kyllä taas mielenkiintosta asiaa kirjotettavaksi, oon liian arkistunut täällä :P Nyt on taas vähän huono tehä mitään reissujakaan kun on tota koulua ma-pe (ke vapaa) ja yrtiän säästellä niitä poissaoloja äitille ja Nooralle :) (laittaisin sydämen, mutta tämä typerä bloggerin html koodi sekoo, enkä jaksa alkaa taisteleen sen kanssa)

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Uusi koti, uudet kaverit, uusi semesteri...

Mun uusi uima-allas



Uudet kämppikset

Katopa, meikku on taas ahkeroinut tän kirjottamisen kanssa.. Tai no kirjotettua kyllä on tullut, koulu kun se taas alko. Nyt on sitten toinenkin blogi: http://cuernavaca2010.wordpress.com/presentacion/  epsanjankielellä kylläkin ja motiivina tehdä tämä, on kurssi nimeltään español avanzado, että semmoinen koulutehtävä.. Ai, pikkuhuomio, olen täällä siis Maria, kaiken jansku ja /zanet/ tappelun jälkeen se oli helpompi valinta, jotenkin luonnistuu näille mexicaanoille paremmin :) 

 

Muutto kohta eessä, löydettiin taas pikku luksuslukaali. Täysin erilainen, kun edellinen (hihii, niinkun jussi ihmetteli sohvalta herätessään, että missä helkkarin museossa on;) ) . Tämä on moderni, pari viikkoo sitten valmistunut kolmikerroksinen talo. Sijainti on enemmän ja vähemmän köyhemmän näkösellä alueella (Huom, suomen näkökulmasta, ei suinkaan mexicon!) ja on kyllä vähän hölmön näkönen siellä normimexicolaisten talojen keskellä, vielä kun on hippasen korkeempi. Jokaisessa kerroksessa on kolme huonetta, keittiö-olohuone, iso parveke (terassi). Mä austelen kahen ranskalaistytön kaa kolmannessa kerroksessa ja kaks ranskalaispoikaa ja suomalaistyttö ekassa kerroksessa, keskellä ei toistaiseksi ketään. Uima-allas tietty löytyy, väriltään jänskä: mustapunainen. Puutarha ei ole nyt täynnä banaaniruokoja, appelsiini- ja limepuita, ihan vaan nurtsi ja muutamia koristekasveja, okei, ne sopii talon tyyliin ehkä paremmin. Sitten: meillä on valtava kattoterassi bileitä varten tietenkin. Katolta valuu alas asti ”vesiputous”, johon on kohdistettu väriä vaihtavat ledvalot, ihan jeeees :P Omistaja on siis sisustusarkkitehti ja on suunnitellut myös talon. Tällä hetkellä odotellaan, että kolmas kerros sisutetaan; ite saatiin valita väriä ja huonekaluja! Eka kerros oli kuitenkin niin magee, että en sanonut muuta, kun että haluun limen/omenan vihreetä mun huoneeseen. Kaikilla on oma kylppäri ja lisäks terassilla ja uima-altaalla on myös omansa. Pian täytyy laittaa kuvia :) Ovisummerissa on kamera, josta näkee kuka on tulossa jne. Ja hintahan on tommonen huimat 180e lisäks tulee vesi ja sähkö, mutta ne nyt ei ole paljoo. Muutan varmaan tässä viikonloppuna. Hyvin kyllä viiihtysin täällä Renen perheessäkin, mutta on se kai helpompi muiden vaihtareiden kanssa loppujen lopuksi. Tarvi aina soitella, mitä kukakin on tekemässä ja liikkua yksin joka paikkaan. Ainakin voin tulla käymään helposti, on lähellä :)

Kämppiksistäni poikia en vielä kovasti tunne, mutta tytöt on ainakin tosi ihania :) Ja mikä yllättävää, eivät oikeestaan puhu ranskaa mun läsnäollessa!!! Kummia ranskiksia siispä! Nämä eivät olleet edes ainoita laatuaan, hyvin jännä. Yleisestikin oon melkein kaikkien vaihtareiden kaa puhunut espanjaa, jejeje. Todistusta edistymiselleni:

Española avanzadossa mulla on sama profe kun viime semesterin pronunciación kurssilla ja se kysy ”Maria, q pasooo, cómo hablas tan bien español?” Sain palautteeksi, että sanasto ja lauseet on luonnollisia ja kommunikointini espanjaksi on korkea (kirjoittaminen suomeksi sensijaan ei) joskin puuttuu kieliopillisia juttuja kuten  artikkeleita sun muuta pikkusälää :)

 

 

Iskä ja sen kaveri vieraili täällä, hehee, nyt on taas turvallista ;D (No melkein, ne on vielä Cancunissa) Munkin piti mennä sinne, mutta hemmetti vieköön, koulu ei vaan antanut periksi! En juurikaan ollut oottanut, että pääsis taas rantsuun!!! Yllättäen tequila maistui molemmille oikein hyvin :) Käytiin myös México Cityssä Frida Kahlon museossa, matkustettiin paljon metrolla ja zocaloa käytiin pällisteleen. Myöskin todettiin, että pohjosen bussiasemalta ei lähe puol kasin jälkeen busseja ja ilmoitin myöhäisestä saapumisestani Reneelle niin tulihan se tietenkin sitten hakeen meijat casetalta (tietullilta). Hih, siellä meijan pitikin tehä hätänen käännös, ettei tarvinnut mennä ees taas casetasta, ei siis sallittua. 

Iskä ja Teppo ei oikeen diganneet tästä Méxicon liikenteestä, kuinka pahasti mä oikeen oon sokaistunut/ tottunut tähän, kun iskäkin sanoo, ettei ajaisi täällä?? Tehtiin myös yksi epäonnistunut reissu Xochicalcon pyramideille, jotka meitin tuurilla juuri suljettiin. Tuliasostoksia käytiin tekeen Tepoztlanin markkinoilla. Mulle on väitetty, että sunnuntaisin kannattaa mennä, mutta samaa krääsäähän siellä oli joka kojussa, ei sen enempää alkuperäistä mexicolaista artesaniaa. Kaksi huivia silti tarttui mukaan ja pitkästä aikaa sain syödä sinistä tortillaa.

 

 

Koulun alkaessa alko tietty myös urheilu, vihdoin :D Jos taas ryhrys pienentään tätä latinotakamustaan niin sais käyttää kaikki housujansa. Sitten otin tanssikurssin Ritmos norteños, aivan superkivaa! Esim. tällästä musiikkia löytyy: http://www.youtube.com/watch?v=VMz5NCD0Ejg&feature=related =) Vaikeetakin on (ja vaarallista): tyttöä kieputetaan ja nostetaan hartiolle. Salsaakin jatketaan Renen kaa ainakun ei joudu oleen päivystyksessä.

 

Auton kanssa oon tosiaan perinyt äitini hyvän tuurin. Vähän sitä sun tätä täytyy korjailla ja sitten vielä joku idiootti kännissä pamautti meijan perään. Onpahan taas mexicolaisemman näkönen auto kun on takamus vähän kurtussa.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Ja taas vierähti yksi kuukausi..






  1. Playa
  2. Arbol de navidad
  3. Monte Alban
  4. Graduación
  5. Micheladas

Näköjään ollut vähän laiska kirjotteleen... Mitähän kaikkee tässä välillä on tapahtunut??

No ainakin jouduin jättää meijan kartanon :( Ja hyvästeleen Sonjan. Vikana päivänä hengailtiin vielä uima-altaalla ja tehtiin uusia mielenkiintosia löytöjä talosta. Tosin myös sen verran pelottavia, että oltiin tyytyväisiä ettei tarvi enää nukkua siellä.

Nyt asustelen Renen kotona. Ja en tiä mitä kummaa täällä Méxicossa ihmisella tapahtuu, mutta oon alkanut ihmetteleen miks ihmeessä suomalaiset muuttaa kotoo niin aikasin, hassua :D Täällä kun lähes kaikki asuu viel kotona (yleensä siihen asti kun menee naimisiin) Ja ihmettelevät kuka hullu haluaa asua yksin.. No enhän mäkään ole vielä koskaan asunut yksin enkä vissiin kyllä haluakaan;vanheni sopivasti tuo Toasin yksiöhakemuskin. Enkä nyt pelkästään tarkota, että on mukavaa kun on aina ruokaa, puhtaat vaatteet jne. Lähinnä voisin kaivata vähän perhekeskeisempää kulttuuria ja muutenkin vähemmän egoistista. Hyvin tulen toimeen koko perheen kanssa, eikä niilläkään ilmeisesti ole mitään mua vastaan, koko prehe yleensä sanoo ”mi hija / mi amor”

Huolimatta, että meitin talossa myös lakanat vaihettiin, siivottiin jne jne, niin on vaikeeta tottua doñaan. Tai tuntuu hassulta istua pöydässä ja pyytää doñaa tuomaan kahvia, vaikka kahvikeitin kököttää vieressä ja mukit on lähes käden ulottuvilla tai edes pyytää peseen vaatteet tai tekeen ruokaa. No kyllä ”hieman” v****** doña aina vastaa Renen pyytöihin ”sí señor”/”sí patron” :)

 

Joku on varmaan noteerannut suomessakin, että hetki sitten Cuernavacassa turvallisuusjoukot tappoivat Arturo Beltran Leyvan, yksi etsityimmistä huumekauppiasta. Ammuskelussa kuoli luultavammin 39, sennsuroituna alle 10.. Oltiin parin korttelin päässä pubissa ja omistaja kehotti jäämään vähän pitemmäksi aikaa. Etenkin viikko tuon jälkeen sanottiin, että kaduilla on vaarallista liikkua. Seuraavana viikonloppuna kaikki kököttikin kotona ja vähän oli tyhjempää joka paikassa kun normaalisti. Poliisiautojen pillit huusi sitäkin enemmän ja helikoptereita pörräili tämän tästä. Lehdissä näytettiin kovasti yksityiskohtasia kuvia ruumiista, mikä vähän ihmetytti mua :S

 

Tästä jotenkin tuli mieleen: kerran kun menin kotiin oli portin edessä jäätävän kokonen musta camioneta ja kolme pelottavan näköstä isoa mexicaanoa yhden tutun seurassa, tulivat samalla portin avauksella sisään, ihan vaan hieman ihmetytti. Myöhemmin kuitenkin tajusin, että olivat tämä kaverin bodyguardeja, liian rikas liikkumaan yksin :)

 

Renen valmistujaiset oli huiput pirskeet. (Myös Peterin, Chrisin ja Miken). Terveys taattu (vai vaarassa) kun on kaverina 4 vastavalmistunutta lääkäriä :D Voin kyllä sanoo, että en kestään moista uskoisi. Nyt kaikki sairaaloissa harjottelussa, ekassa vuorossa (16-7) Rene sai nukkua 3,5 minuuttia ja olla mukana 5 leikkauksessa; kuulostaisi, että on rankka vuosi tulossa!

 

Jouluruoka ei ollut yllättäen ihan perinteinen, tosin ei myöskään méxicolaisittain. Kukaan perheestä kun ei pahemmin diggaa perinteisestä jouluruuasta. Jättikatrkarapuaja al diablo, aivan sairaan hyviä :P Kyseisellä hetkellä ei ollut kinkkua ikävä. Jouluksi käytiin ostamassa säkillinen ilotulitteita, maksoi hurjat n. 15 euroa, suomessa ei ihan olisi siihen hintaan lähtenyt moinen määrnä :D

 

Jouluaamuna lähettiin kohti Oaxacaa. Kaduilla oli poikkeuksellisen tyhjää ja päästiinkin melkosen sujuvasti 5 tunnissa perille. Itse Oxaca city oli kaunis kaupunki. Zocalo tosi kaunis, täynnä valoja ja joulutähtiä  ja molempina iltoina kovasti menoa. Vähän parempi kun Cuernavacan zocalo, missä tällä hetkellä on luistinrata! (kauhee jono koko ajan, mutta eipä ole erityisen esteettinen keskellä plazaa!) Ekana iltana tanssittiin koko ilta salsaa ja cumbiaa <3>

Toisena päivänä käytiin Monte Albanissa. Alue oli iso ja mahtavalla paikalla. Se koostuu useasta pyramidista ja keskusaukiosta. Ovat kyllä melko vaikuttavia rakennelmia! Matkaa jatkettiin Hierve de Aguaan, jonka bongasin kartasta "cascadas". Ei sitten viitsitty ottaa enempää selville millaiset putoukset odotti. NO näkyihän se paikan päällä "cascadas pertificadas" eli kivettyneet :D No oli nekin hieno näky ja maisemat ympärillä myös mahtavat! Niin nämä putoukset on siis muodostuneet, koska vesi on niin mineraalipitoista. Paluumatkalla otettiin liftari kyytiin, asioita joita mexicossa tietenkin kannattaa tehä ;) No se oli vanhempi señor, myi jotain käsitöitä.


Illalla palattiin Oaxacan kaupunkiin ja seuraan liittyi Rebo, Paul, David ja Ondy. Yötä myöten lähdettiin ajelemaan kohti Mazunten rantaa. Matkaa ei ollut kun 250km mutta aikaa saatiin kulumaan 5-6 tuntia, vaikka taukoja ei pahemmin ollut. Tiessä oli siis vaihteeksi muutama miljoona mutkaa! Korkeella vuoristossa viistoon yläpuolella ajava rekka oli jännä näky, melkeen varmempi olin, että se lensi kuin että sen alla olisi ollut tie.

Ei ollut perinteisiä turistirantoja hienoilla hotelleilla. Puisia/kaislamajoja/mökkejä ja telttapaikkoja tai riippumattoja. Meininki oli huippu, paljon sekä mexicolaisia että travellereita. Väkeä oli kuitenkin paljon, joten yllättäen kaikki huoneet täynnä. Kavereilla oli teltat, mutta ei niihinkään kuusi ängennyt. Mutta ihan mukava oli nukkua kaislamatolla palmun alla :) Kaksi kaislamattoa olisi ollut vielä parempi, aamulla vähän hiekkainen olo, vähän oli kapea kahdelle ihmiselle. Käytiin  täälläkin veneretkellä, mutta huomattavasti mukavammalla, kuin Acapulcossa :D Nähtiin delfiinejä, valaita ja kilpikonnia. Kilpparin kanssa uitiinkin. Myös meduusoja oli ihan kiitettävästi, niistä en luonnollisesti niin digannut, mutta pisto muistutti lähinnä hyttysttä.Uiminen meressä kävi taas urheilusta. Molemmat polvet raapaleilla kun muutaman kerran paiskaiduin hiekkaan ja kiepuin pitkin rantaa. Oikeen aina onnistunut ajotus uida aallon mukana tai sukeltaa läpi ja täytyy myönää, että muutaman kerran rene joutui kieppuun mun mukana, kun ei luottanut, että hallitsen aallokon (no joo, en hallinnut).  Käytiin myös läheisessä kaupungissa auto-onkelmien takia ja toisen kerran jo otettiin liftareita kyytiin. Tällä kertaa etnohenkiset tyttö ja poika ja koira. Kyllä, koirakin oli erittäine etnohenkinen komeine maalauksineen :)

Todistetusti México on pieni. Saavuttiin rannalle n. 6 aikaan aamuyöstä ja ainoosta paikasta mikä oli auki löysin yhden kaverin, joka hetken asusteli Cuernassa (väsäili rastoja ym. zocalolla) ;) Toisella rannalla törmäsin travelleriin, jonka tapasin Euroopassa reilatessa!

Paluumatkalla oli vähän epäonnea. Jo Mazuntessa jouduin ostaan uuden akun autoon, vanha kun simahti täysin. Parin tunnin ajon jälkeen toinen otti iskua huomaamattoman hidasteen jälkeen konepeltiin ja pamahti. Seuraavaan kylään päästiin taksilla (”huimat” 7 pesoa per persoona ja taksiin änki 6 ihmistä liftausmeinigillä :D) No eihän kylästä tietenkään automaattia löytynyt ja seuraava automaatillinen paikka oli 50km päässä. Rahaa ja aikaa siis hukattiin mukavasti tähän.. Lähettiin n. 16 ja kotona oltiin aamuyöstä 5.00, huh.

 

Nyt oon koko kuukauden viettänyt vaan mexicolaisten kanssa (no parina päivänä sonjan kanssa). Ja huomaa, että oon mexicolaistumassa pahasti esim.: sipseihin laitan salsaa, hedelmät chilillä, leivän päälle chilejä, aamupalaksi tacoja/enchilladaksia/pozole..., olueen on välttämättä lisättävä jotain ja erityisen hyvää on kun ekaan heittää salsa inglesaa, jugo maggia, suolaa ja limeä tai sitten clamatoa (valmissekoitus mausteista ja tomaattimehusta), autoa ajaessa vilkun lisäksi huidon usein kädellä ikkunasta. Pysähtyä voi luonnollisesti mihin vaan kunhan käyttää hätävilkkuja. Hmm, tapoja oli paljon muitakin, mutta nyt tulee mieleen vaan ruokaan liittyvää, taitaa olla nälkä :P